Hoitaako lihavuuslääke myös aivoja?
Tutkimus - 16.01.2025 at 09:42
Diabetes- ja lihavuuslääkkeinä tunnetut GLP1-agonistit saattavat hillitä myös aivojen rappeumasairauksien etenemistä tai riippuvuussairauksiin liittyvää päihdehimoa. Alustavat tulokset ovat lupaavia, mutta aiheesta tarvitaan vielä paljon lisää tutkimusta.
Tyypin 2 diabeteksen ja lihavuuden hoitoon tarkoitettuja GLP1-agonisteja tutkitaan nyt vilkkaasti myös aivosairauksien hoidossa.
Farmakologian professori Timo Myöhänen Helsingin yliopistosta kertoo, että GLP1-agonistit on liitetty epidemiologisissa tutkimuksissa matalampaan Parkinsonin tai Alzheimerin taudin puhkeamisen riskiin, kun niitä on verrattu muihin tyypin 2 diabeteksen lääkkeisiin.
– Tyypin 2 diabetes ja lihavuus ovat aivojen rappeumasairauksien riskitekijöitä, joten niiden hyvä hoito voi ehkäistä Parkinsonin tai Alzheimerin taudin puhkeamista. Näyttää kuitenkin, että GLP1-agonisteilla olisi tässä myös oma, itsenäinen roolinsa, hän sanoo.
Alustavat tulokset lupaavia
GLP1-agonistit ovat lääkkeitä, jotka matkivat ihmisen omia suolistohormoneja. Ne tasaavat diabeetikon verensokeria ja lisäävät muun muassa kylläisyyden tunnetta.
Solu- ja eläinmalleissa on osoitettu, että GLP1-agonistit voivat kulkeutua myös aivoihin ja hillitä siellä hermoston tulehdustilaa. Lisäksi ne näyttävät lisäävän hermosolujen uusiutumiskykyä ja suojelevan niitä vaurioilta.
Alzheimerin taudin eläinmalleissa on havaittu, että ryhmän lääkkeillä on vaikutusta myös aivojen kertymäproteiineihin, jotka muodostavat plakkeja potilaiden aivoissa.
– Alustavat tulokset ovat lupaavia, mutta aiheesta tarvitaan vielä paljon lisää tutkimusta. Parhaatkin ideat täytyy testata potilailla, ennen kuin voimme sanoa, onko niistä mihinkään, Myöhänen muistuttaa.
Lisää tutkimusta tarvitaan
GLP1-agonisteilla on jo tehty joitakin potilaskokeita aivosairauksissa, mutta varsin pienillä potilasjoukoilla.
Parkinsonin taudista on julkaistu vastikään kaksi toisen vaiheen kliinistä tutkimusta, joissa GLP1-agonistit eksenatidi ja liksisenatidi hidastivat lumeeseen verrattuna potilaiden motoristen oireiden kehittymistä. Tutkimuksiin osallistui noin 60 ja 150 potilasta.
– Ainakin liksisenatidista on suunnitteilla isompi, kolmannen vaiheen kliininen tutkimus Parkinson-potilailla. Odotan mielenkiinnolla sen tuloksia, Myöhänen kertoo.
GLP1-agonistien etu on, että nämä lääkkeet ovat jo kliinisessä käytössä, joten niillä päästään helpommin ja nopeammin potilaskokeisiin kuin aivan uusilla lääkeaineilla.
GLP1-agonisteja on kokeiltu myös Alzheimer-potilaiden hoidossa, mutta toistaiseksi laihoin tuloksin. Sen sijaan tyypin 2 diabeetikoilla, joilla ei ollut vielä muistisairautta, nämä lääkkeet paransivat tutkimuksessa muistia ja oppimista.
Myöhäsen mukaan on mahdollista, että GLP1-agonistit voisivat ehkäistä Alzheimerin taudin puhkeamista, kun potilaalla on taudin riskitekijöitä, kuten tyypin 2 diabetes. Asiaa tulee kuitenkin tutkia vielä lisää.
– GLP1-agonistien etu on, että nämä lääkkeet ovat jo kliinisessä käytössä, joten niillä päästään helpommin ja nopeammin potilaskokeisiin kuin aivan uusilla lääkeaineilla, hän huomauttaa.
Apua riippuvuuksien hoitoon?
Toinen uusi käyttöaihe, jossa GLP1-agonisteja tutkitaan, on riippuvuussairauksien hoito.
Proviisori, väitöskirjatutkija Lauri Elsilä Helsingin yliopistosta kertoo, että aihe herättää paljon innostusta tiedeyhteisössä. Suurimmaksi osaksi into tulee kuitenkin koe-eläinmalleista.
– Ihmisillä tehtyjä tutkimuksia on vielä vähän ja ne ovat laadultaan varsin heikkoja. Tarvitaan aika paljon lisätutkimuksia, jotta voitaisiin todeta, että nämä lääkkeet olisivat oikeasti tehokkaita riippuvuussairauksien hoidossa, hän toteaa.
Hiirillä ja rotilla tehdyissä kokeissa GLP1-agonistit ovat vähentäneet alkoholin, nikotiinin ja huumausaineiden itseannostelua sekä päihdehimoa. Aivokemiallisissa tutkimuksissa on lisäksi nähty, että ryhmän lääkkeet voivat hillitä eläimillä palkkiovälittäjäaine dopamiinin vapautumista, jota päihteet yleensä aiheuttavat.
GLP1-agonistit olisivat kiinnostava lisä tähän palettiin, jos ne osoittautuvat tehokkaiksi myös laajemmissa tutkimuksissa.
Rekisteritutkimuksissa on lisäksi havaittu, että GLP1-agonistien käyttäjillä esiintyy vähemmän alkoholihaittoja kuin potilailla, jotka käyttävät samantapaisesti vaikuttavia diabeteslääkkeitä. Tämä havaittiin myös tuoreessa Itä-Suomen yliopiston ja Tukholman Karoliinisen instituutin tutkimuksessa: GLP1-agonistit semaglutidi ja liraglutidi olivat yhteydessä vähäisempään sairaalahoitojen tarpeeseen alkoholiongelmasta kärsivillä.
Elsilän mukaan riippuvuussairauksien hoitoon kaivattaisiin lisää päihdehimoa hillitseviä lääkehoitoja.
– GLP1-agonistit olisivat kiinnostava lisä tähän palettiin, jos ne osoittautuvat tehokkaiksi myös laajemmissa tutkimuksissa.