Apteekkialan ammattieettiselle neuvottelukunnalle uusi puheenjohtaja
- 04.01.2016 at 11:10
Sosiaalietiikan dosentti Janne Nikkinen seuraa työssään lääkintäetiikan dosentti, lääketieteen tohtori Pekka Louhialaa.
Janne Nikkinen on tutkinut yliopistolla muun muassa terveydenhuollon priorisointia, eettistä sijoittamista sekä rahapelaamisesta sosiaalieettisenä kysymyksenä.
Sosiaalietiikan dosentti, teologian tohtori Janne Nikkinen on Apteekkialan ammattieettisen neuvottelukunnan uusi puheenjohtaja.
Hän seuraa työssään lääkintäetiikan dosentti, lääketieteen tohtori Pekka Louhialaa, joka toimi neuvottelukunnan puheenjohtajana yli kymmenen vuotta.
Nikkinen on tutkinut yliopistolla muun muassa terveydenhuollon priorisointia, eettistä sijoittamista sekä rahapelaamisesta sosiaalieettisenä kysymyksenä.
Lääkealaa hän on seurannut muun muassa HUS:n Operatiivisen eettisen toimikunnan jäsenenä vuodesta 2010 ja Pohjoismaiden bioetiikkatoimikunnan puheenjohtajana (2015).
Kansalaisten suuri luottamus apteekkitoimintaan on hänelle tuttu.
– Tämän luottamuksen ylläpitäminen on neuvottelukunnan keskeinen tavoite, Nikkinen toteaa.
Neuvottelukunnan olemassaoloa Nikkinen pitää osoituksena siitä, että apteekkijärjestelmässä haluaa itse puuttua ja vaikuttaa alan mahdollisiin epäkohtiin.
Hän pitää tärkeänä sitä, että eettisessä pohdinnassa otetaan huomioon se, että ihmisten erilaisten toiveet ja tarpeet apteekkipalveluista voivat vaihdella merkittävästikin paikkakunnittain.
Alan ammattilaisten kiinnostus etiikkakysymyksiin yllätti Nikkisen positiivisesti marraskuisilla Farmasian Päivillä.
– Yliopistolla etiikkatapahtumat keräävät kuulijoiksi usein lähinnä etiikan tutkijoita, mutta Farmasian Päivillä saliin tuli paljon väkeä joka ammattiryhmästä.
Äkkiseltään yhdeksi kiinnostavimmaksi kysymykseksi Nikkinen nostaa lääkkeiden väärinkäytön lisääntymisen.
– PKV- eli pääasiassa keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden asema on haasteellinen suomalaisessa yhteiskunnassa. Apteekit ovat tässä välittävässä roolissa, käyttö itsessään perustuu lääkemääräyksiin.
Sosiaalieettisesti onkin sitten laajempi kysymys, mistä kasvava taipumus lääkitä erilaisia tunnetiloja johtuu, tai ylipäänsä näkemys siitä, että lääkitys olisi aina paras vaihtoehto henkiseen pahoinvointiin, hän toteaa.
– Jos vaikkapa hautajaisiin haetaan rauhoittavia lääkkeitä siksi, ettei itkisi, missä tilanteessa sitten voi näyttää tunteitaan? hän kysyy.
Nikkinen toteaa, että toki ylivoimaisesti suurin osa lääkemääräyksistä on aiheellisia ja lääkärit määräävät niitä asianmukaisesti.