Yhteistyötä etsimässä
- 03.05.2012 at 10:56
Lääkäri- ja apteekkipalveluiden säilyttäminen on kansalaisten kannalta hyvin iso asia.
HISTORIALLISEN MAASEUTUKUNNAN neljän – nimismies, apteekkari, lääkäri ja kirkkoherra – tuppiporukan kasaaminen alkaa olla hyvin hankalaa useilla paikkakunnilla. Lähes varmasti porukasta puuttuu nimismies, ja myös lääkäreistä on ajoittain ollut pulaa. Lääkäreitä on porukkaan yritetty haalia ulkoistamalla, vuokraamalla ja valtiovallan toimesta jopa ”pakottamalla”. Toistaisesti apteekkari ja kirkkoherra ovat löytyneet kohtuullisen hyvin.
Maaseudun asukkaiden väheneminen johtaa väkisinkin siihen tilanteeseen, että apteekkien olemassaolo tulee yhä haastavammaksi harvaan asutuilla seuduilla. Apteekit eivät varsinaisesti ole osa julkista palvelua. Vahva hintojen ja toimintatapojen sääntely sijoittaa ne mielestäni kuitenkin julkisen ja yksityisen toiminnan väliin.
Kansalaisen näkökulmasta apteekki on varmasti osa niitä palveluita, joita halutaan saada niin sanottuna lähipalveluna. Uskoakseni muita lähipalveluita maaseudun asukkaiden mielestä ovat ainakin terveydenhuolto ja koulut.
LÄÄKKEIDEN HINNAT ovat jatkuvasti otsikoissa, mutta lääkkeiden saatavuudesta keskustellaan julkisuudessa selkeästi vähemmän. Lääkkeiden saatavuuden turvaaminen on kuitenkin hyvin keskeinen osa lähiterveydenhoitoa. Mikäli potilas pääsee omalla paikkakunnalla lääkärin vastaanotolle, mutta joutuu lähtemään toiselle paikkakunnalle hakemaan lääkkeet, ainakin osa lähipalveluiden ideasta menetetään.
Useilla pienillä paikkakunnilla on tällä hetkellä jonkinlainen päällekkäinen organisaatio lääkehuollossa. Proviisoreita ja farmaseutteja työskentelee sekä apteekissa että terveyskeskuksessa. Tämä päällekkäisyys ei nouse esille, koska henkilöt työskentelevät kahdella eri sektorilla. Kummankin sektorin palkanmaksuun käytetään kuitenkin verovaroja joko kokonaan tai osittain.
YKSI VAIHTOEHTO lääkehuollon lähipalveluiden turvaamiseksi voisi olla julkisen terveydenhuollon ja apteekkien yhteistyö pienillä paikkakunnilla. Tästä todennäköisesti löytyy jo esimerkkejä, joista en ole tietoinen. Yhteistyöhön voisi kuitenkin hakea selkeästi mallia Public-private-tyyppisestä toiminnasta.
Apteekin ja terveyskeskuksen lääkehuollon ammattilaiset voisivat olla kaikki apteekin henkilökuntaa. Apteekki huolehtisi koko terveyskeskuksen lääkehuollosta ja esimerkiksi toimitilat voisivat olla terveyskeskuksessa.
Nyt terveyskeskusten lääkehuoltoon haetaan kustannustehokkuutta tekemällä yhteistyötä alueen muiden terveyskeskusten tai sairaaloiden kanssa. Tämä yhteistyö varmasti alentaa kustannuksia, mutta ei mitenkään tue paikallisten apteekkipalveluiden säilymistä. Mikäli apteekki hoitaisi koko lääkehuollon kunnassa ja terveyskeskus hankkisi palvelun ulkoistettuna, voisi tällainen malli säilyttää pienten paikkakuntien apteekit.
Lääkäri- ja apteekkipalveluiden säilyttäminen on kansalaisten kannalta hyvin iso asia, ja siitä olisi hyvä keskustella nyt, kun kuntakarttaa ollaan voimakkaasti uudistamassa.
Rakentavilla uudistuksilla tuppiporukasta olisi vielä mahdollista säilyttää kolmikko apteekkari, lääkäri ja kirkkoherra. Nimismiehen osalta tilanne taitaa olla jo se, että hänen pelaamisensa täytyy hoitaa videoyhteyden kautta.
Timo Kaukonen
Kirjoittaja on Oulun yliopistollisen sairaalan vastuualuejohtaja ja toiminut aiemmin Lääkäriliiton puheenjohtajana.