A-klinikan ylilääkäri: Korvaushoidon lääkejakelu ulkoistettava apteekeille
- 04.06.2015 at 01:31
Nykyisistä korvaushoitopotilasta vain noin joka kymmenes hakee lääkkeensä apteekista erityisen sopimuksen turvin.
Nykyisistä korvaushoitopotilasta vain noin joka kymmenes hakee lääkkeensä apteekista erityisen sopimuksen turvin.
A-Klinikkasäätiön ylilääkärin Kaarlo Simojoen mukaan apteekin kautta voitaisiin hoitaa vähintäänkin 30 prosenttia opioidiriippuvaisten korvaushoitopotilaiden lääkejakelusta.
Mielellään hän näkisi lääkejakelun toteutuvan lähes täysin apteekeista.
– Apteekkeja on enemmän kuin klinikoita, ja ne ovat paremmin myös auki. Siellä on myös osaamista ja valmiutta tähän, Simojoki sanoo.
Opioidiriippuvuuden hoitoon käytettävän korvaushoidon piirissä on nykyisin noin 2600 potilasta. Heistä vain noin joka kymmenennellä on apteekkisopimus, eli he ovat sitoutuneet hakemaan korvaushoidon lääkkeensä tietystä apteekista.
Vieroitushoidon alkuvaiheen stabilisointi tehtäisiin kuitenkin edelleen hoitoon erikoistuneilla klinikoilla, Simojoki tähdentää.
Työnjaolla tehokkaampaa hoitoa
Apteekin rooli korvaushoidon lääkejakelussa on huomattavasti Suomea suurempi esimerkiksi Norjassa ja Australiassa. Työ myös korvataan apteekeille, ja noutoajoista sovitaan yksilöllisesti.
– Vastaisuudessa olisi hyvä, jos lääkehaku voitaisiin myös Suomessa tarvittaessa järjestää jopa päivittäin.
Simojoki pitää suorastaan älyttömänä, että psyko-sosiaaliseen kuntoutukseen koulutettujen hoitajien työaika kuluu klinikoilla nykyisin lääkejakeluun.
Korvaushoidon tehosta on paljon näyttöä: korvaushoito vähentää merkittävästi väärinkäytöstä johtuvia kuolemia sekä huume- ja omaisuusrikoksia.
On myös tutkittu, ettei apteekeista toteutettu korvaushoito lisää merkittävästi riskiä lääkkeiden valumisesta katukauppaan.
Reseptilääkkeiden väärinkäyttö yleistyy yhä
Suomessa arvioidaan olevan noin 13 000 – 15 000 opioidien ongelmakäyttäjää.
Lääkkeelliset opioidit buprenorfiini, kodeiini ja tramadoli ovat Suomen myrkytyskuolematilastoissa kolme yleisintä löydöstä. Erityisen tyypillistä yliannostuksissa ja huumekuolemissa on opioidien ja bentsodiatsepiinien sekakäyttö. (1)
Reseptilääkkeiden väärinkäytön uskotaan yhä yleistyvän Suomessa lähivuosina.
– Pregabaliini on noussut isoksi haasteeksi ja jo paikoin syrjäyttämässä bentsot. Sitä käytetään opioidien buusterina. Näemme sitä potilaillamme paljon.
A-klinikat hoitavat vuosittain noin 26 000 erilaisesta riippuvuudesta kärsivää ihmistä. 9 000 potilaan otoksesta tiedetään, että lääkkeet ovat ensi- tai toissijainen päihde noin joka neljännellä potilaalla.
Ilman hoitoa jäävien osuus kasvaa sitä mukaan, kun päihdekulttuuri pirstaloituu ja hoidoista supistetaan. Esimerkiksi nuorten naisten osuus opioidien käyttäjistä kasvaa, mutta he jäävät usein kotiin eivätkä perinteiset hoitopalvelut tavoita heitä.
– Meidän pitää satsata matalan kynnyksen palveluihin ja etsivään hoitotyöhön. Muuten on vaarana, että kaikkein haavoittuneimmat ja syrjäytyneimmät jäävät hoidon ulkopuolelle.
Työssään Simojoki kohtaa potilaita, jotka on ohjattu hoitoon ensimmäisen kerran nuorina. Syystä tai toisesta ongelmaa ei kuitenkaan ole otettu tosissaan.
– He pettyvät, menettävät luottamuksensa järjestelmään ja häviävät sen piiristä palatakseen sitten takaisin massiivisina sekakäyttäjinä, hän kuvailee.
Hoitamatta jättäminen maksaa aina enemmän
Riippuvuussairauksien hoito on usein hidasta, ja siihen kuuluu takapakkeja.
Aineista voi vieroittua kahdessa viikossa, mutta pelkkä korvaushoitolääke ei korjaa käyttöön johtaneita psyykkisiä syitä. Niiden hoitaminen ja potilaan kuntouttaminen vievät aikaa.
Kuitenkin juuri psykososiaalisesta hoidosta tingitään.
– Lääkärinä koen, että on eettisesti väärin vaatia potilailta nopeaa vieroittautumista, jos he ovat vuosia tai vuosikymmeniä saaneet lääkkeensä hoitojärjestelmästä, kuten bentsojen tai kipulääkkeiden kanssa usein on.
Hoitotavoitteet asetetaan yksilöllisesti ja yhdessä potilaan kanssa. Välillä tavoitteena on selvitä hengissä ensi viikkoon, toisinaan potilas kuntoutuu takaisin työelämään.
Simojoki muistuttaa, että hoitamatta jättäminen on aina kalliimpaa kuin hoitaminen.
Mutta niin kauan kuin hoitamattomuuden hinnan maksavat muut – vankilat, vakuutusyhtiöt, apteekit, yksityiset ihmiset – lasku hoitamattomuudesta ei tule kunnille.
– Samaa rahaahan se on, mutta kiertää eri taskujen kautta.
(1) Duodecim 2015;131(8):711-2