Apteekki – vai mikä se nyt olikaan?
- 04.12.2009 at 09:46
Tavallinen perusasiakas ei odota apteekilta sekatavarakaupan valikoimaa, kirjoittaa Sirpa Peura.
KÄVÄISIN APTEEKISSA ihan asiakkaana, lapsella oli vaiva johon täytyi saada pikaisesti apua. Interiööri yllätti, sillä apteekin sijasta tunsin saapuneeni tavarataloon, jossa hyllyt notkuivat. Lääkkeitä ei tavarapaljouden joukosta erottanut, eikä reseptintoimitusta näkynyt missään.
Hyllyillä oli tahnaa ja tarviketta, kosmetiikkaa, pumpulia ja tukisukkia. Opasteiden avulla selvisin kohdealueelle, ja sieltä suuvesien, hammasharjojen, hammastikkujen ja muun päivittäistavaran keskeltä löysin lopulta etsimäni lääkkeen. Nappasin sen vierestä varmuuden vuoksi toisenkin tarjolla olevan vaihtoehdon. Vähän sekavin tuntein siirryin kassan kautta ulos.
Sekavuus vaihtui harmiksi kun kotona havaitsin, että toinen ostamani tuote ei ollut lääke lainkaan. Minä proviisori, lääkealan ammattilainen, olin mennyt retkuun ja ostanut ihan muuta kuin oli tarkoitus. Kiukutti ja vähän hävettikin.
Apteekkien talous kiristyy, ja sitä yritetään paikata lisäämällä muuta myyntiä. Uusien aikojen kalustesuunnittelijat tarjoavat apteekeille päivittäistavarakauppamallia, jossa lääkkeet ja muut tuotteet sekoitetaan hyllyillä keskenään. Se kannustaa ostamaan enemmän ja parempikatteellista tavaraa. Hyvin näyttää toimivan.
Olen konservatiivi ja kannatan perinteisiä, pysyviä arvoja. Apteekeissa ne ovat aina olleet luotettavuus ja asiantuntevuus. Pt-kauppakonsepti ei näitä arvoja tue. Hölmöjä valintoja hyllystä tehnyt asiakas saa tietysti syyttää itseään, mutta kyllä apteekillakin joku vastuu on. Se perustuu lakiin, jota kalustesuunnittelija ei välttämättä tunne mutta jota apteekin on noudatettava.
Tavallinen perusasiakas ei odota apteekilta sekatavarakaupan valikoimaa, mutta tottuu siihen varmasti nopeasti. Ja sitten ei pian enää muista missä olikaan. Ja sen jälkeen – mitä väliä sillä enää onkaan…?
Sirpa Peura
Kirjoittaja on Suomen Apteekkariliiton farmaseuttinen johtaja.