Intia opettaa

KUN KANSAINVÄLINEN farmasian alan kongressi FIP järjestetään sellaisessa paikassa kuin Intian Hyderabad, ei sosiaalinen omatunto voi olla heräämättä. Loistohotellien ympärille levittäytyy loputtomia hökkelikyliä, turvatarkastuksia tehdään jokaisella ovella, kaupungin kaoottisessa liikenteessä menehtyy päivittäin yli sata ihmistä ja äidit kerjäävät kaiken keskellä vastasyntyneet pienokaiset sylissään.

Kurjuutta, saastaa ja kuolemaa. Mutta heti naapurissa ilotulituksia, notkuvia herkkupöytiä ja kansainvälisten yritysten lasiseinäisiä pääkonttoreita. Vastakohtien maa, tosiaan.    

NÄISSÄ KEHYKSISSÄ kansainvälinen yhteisö pui 71. kerran alan ajankohtaisia kysymyksiä syyskuun alussa. Viesti siitä, että ammatilliset lääkehuollon palvelut eivät ole kaikkien saatavilla, meni varmasti perille. Kongressin teema – Compromising quality and safety  – a risky path – osui ja upposi maassa, joka on yksi suurimmista lääkeväärennösten lähtömaista maailmassa. Teeman avoin käsittely oli merkki FIP:n ja WHO:n tiivistyvän yhteistyön hedelmistä. Asiat eivät muutu, jos niihin ei puututa. Vaati kuitenkin rohkeutta ja tukevaa selkänojaa avata isäntämaahan läheisesti liittyviä mätäpaiseita estradeilta. Intian Rouva Presidentti tunnusti kongressin avajaisissa aiheen vakavuuden ja otti siihen kantaa, mutta maan ylin lääkevalvontaviranomainen loisti poissaolollaan sovituilta puheenvuoroilta. Viesti se oli sekin.

Intiassa järjestelmän ongelmat ovat ilmeisiä, mutta niiden ratkaiseminen on vaikeaa. Länsimainen paradoksi on puolestaan se, että farmasian ammattikunnan pitkälle kehittämä laatu- ja turvallisuuskulttuuri voi estää yhteiskuntaa näkemästä mahdollisia vaaran paikkoja lääkehuollon toiminnassa. 

MUUTOSHAKUISEN markkinaliberalismin huumassa on tuhottu apteekkitoiminnan ammatillista perustaa ja unohdettu ammattietiikan merkitys potilasturvallisuuden varmistajana. Tulos voikin sitten yllättää. Halvan ja tehokkaan lääkehuoltojärjestelmän sijaan syntyykin muutaman toimijan suljettu apteekkimarkkina, jossa valtakunnan lääkebudjetista virtaa reipas osuus maan rajojen ulkopuolelle. Tai apteekkeihin saadaan jatkuvat hullut päivät, joissa oikeasti sairaiden tarpeet jäävät jalkoihin lääketarjoustavaratalojen keskittyessä menekkituotteisiin. Näitä esimerkkejä ei tarvitse kovin kaukaa Suomen rajojen ulkopuolelta hakea.

Ajat muuttuvat, ja myös apteekkien on elettävä ajassa. Apteekkitoiminnan perusajatus ei kuitenkaan saa kadota. Luonteva kehityssuunta ohjaa apteekkeja tukemaan entistä tiiviimmin muun terveydenhuollon toimintaa. Silloin kehittämisen lähtökohtina ovat ammatillisuus, laatu ja potilasturvallisuus. Nämä arvot eivät taivu pikavoittoja tavoittelevien strategioihin.

Sirpa Peura

Kirjoittaja on Suomen Apteekkariliiton farmaseuttinen johtaja.