Raportti: Moni lääkitysriski jää apteekin haaviin
- 08.02.2023 at 12:27
Apteekkien keräämä lääkitysturvallisuusdata voi auttaa myös muita sote-toimijoita kehittämään toimintaansa.
Tositapaus apteekista:
Mies saapui apteekin kassalle kahden särkylääkepakkauksen kanssa. Toisessa pakkauksessa oli 30 tablettia 400 mg:n vahvuista Buranaa, toisessa niin ikään 30 tablettia 400 mg:n vahvuista Ibumaxia.
Kun miehelle kassalla kerrottiin, että ibuprofeenia saa ostaa korkeintaan yhden 30 tabletin pakkauksen, mies vastasi, että Ibumax oli menossa hänen puolisolleen, joka ei kuulemma voi käyttää Buranaa.
Kun farmaseutti sitten pyysi miestä tarkentamaan, miksi puoliso ei voi käyttää Buranaa, mies kertoi, että tällä on käytössään verenohennuslääke. Lääkkeen nimeä mies ei muistanut.
Ibuprofeenin käyttö yhdessä verenohennuslääkkeen kanssa aiheuttaa muun muassa mahasuolikanavan verenvuotoriskin.
Farmaseutti kertoi miehelle, että sekä Buranassa että Ibumaxissa on vaikuttavana aineena ibuprofeeni, ja suositteli vaihtamaan Ibumaxin parasetamoliin. Parasetamoli kun sopii verenohennuslääkkeen kanssa käytettäväksi. Asiakas osti lopulta Buranan ja Panadolin.
Tapauskertomus on peräisi tuoreesta lääkitystuvallisuuden Valo-raportista, johon on koottu kaikki apteekkien vuonna 2022 tekemät lääkitysturvallisuuden HaiPro-ilmoitukset. Ilmoituksia kertyi keskimäärin 855 kappaletta kuukaudessa. Se on lähes 30 ilmoitusta päivässä.
Apteekkien tekemistä HaiPro-ilmoituksista 60 prosenttia liittyi apteekin omaan toimintaan ja 40 prosenttia muiden sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköiden prosesseihin. Jälkimmäisistä suurin osa oli määräyspoikkeamia, jotka liittyivät useimmiten lääkkeen väärään annokseen tai vahvuuteen, SIC! -merkinnän puutteeseen tai epäselvään tai puutteelliseen annosohjeeseen.
– Apteekin toiminnan ansiosta valtaosa näistä poikkeamista on jäänyt läheltä piti -tilanteiksi, eikä asiakkaalle tai potilaalle ole aiheutunut haittaa, huomauttaa Apteekkariliiton asiantuntijaproviisori Johanna Laakso.
Edellä mainitut poikkeamat ovat kuitenkin juuri niitä tapauksia, joita apteekki joutuu selvittelemään yhdessä lääkärin kanssa ennen kuin se voi luovuttaa potilaalle tämän tarvitseman valmisteen.
– Nämä ovat niitä tilanteita, jotka kuormittavat sekä apteekkeja että muuta terveydenhuoltoa. Jos nämä pystyttäisiin välttämään, säästettäisiin molempien aikaa ja resursseja, Laakso sanoo.
/media/2-apteekkari.fi/henkilokuvat/laakso-johanna-07.jpg
Raportti voi antaa ideoita myös muiden sote-yksiköiden toiminnan kehittämiseen. Apteekkien keräämän datan avulla hyvinvointialueilla voitaisiin kehittää myös apteekkien ja muiden sote-yksiköiden välisiä yhteistyömalleja.
Johanna Laakso
Hänen mukaansa tuore Valo-raportti tarjoaakin tärkeää tietoa lääketurvallisuuden kehittämisestä paitsi apteekeille, myös muille sote-organisaatioille.
– Raportti voi antaa ideoita myös muiden sote-yksiköiden toiminnan kehittämiseen. Apteekkien keräämän datan avulla hyvinvointialueilla voitaisiin kehittää myös apteekkien ja muiden sote-yksiköiden välisiä yhteistyömalleja.
Myös tietojärjestelmissä kehitettävää
Reseptilääkkeiden osalta apteekki on se viimeinen tarkistuspiste, jossa mahdolliset poikkeamat voidaan huomata ja korjata. Itsehoitolääkkeissä – kuten jutun alussa mainitussa Burana ja Ibumax -tapauksessa – apteekki on puolestaan se ainoa portinvartija, joka voi ja jonka tulee tarkistaa asiakkaan tarpeet ja puuttua niihin.
Laakson mukaan Valo-raporttia varten läpikäydystä aineistosta kävi selkeästi ilmi, että monia riskejä vältettiin, kun apteekin ammattilainen vain osasi kysyä oikeat kysymykset.
Toisaalta aineisto antoi myös viitteitä siitä, että lääkehuollon tietojärjestelmät ja niiden tietyt ominaisuudet osaltaan kasvattavat inhimillisten virheiden riskiä.
– Kävi ilmi, että apteekissa tarvitaan monissa tilanteissa tarkkuutta, ettei virheitä tapahdu. Tässä tarvittaisiin siis myös ohjelmistokehitystä.
Tuore Valo-raportti löytyy kokonaisuudessaan Valo-hankkeen verkkosivuilta.