Tavoitteena hallittu muutos
- 14.10.2020 at 09:03
Lääkeasioiden tiekartan rahoitus käytetään massiivisiin selvityksiin, joilla halutaan saada nykytila tarkasti selville.
Lääkeasioiden tiekartan 12 miljoonan rahoitus käytetään massiivisiin selvityksiin, joilla halutaan saada nykytila tarkasti selville. Selvitystyö on jo käynnissä, keskustelut sidosryhmien kanssa ovat alkaneet ja muutoksia on luvassa yli hallituskausien. Kehitystarvetta nähdään niin lääkkeiden hinnoissa kuin palvelussakin.
Hallituksen kehysriihi päätti keväällä, että lääkeasioiden tiekartan toimeenpanoon varataan 12 miljoonaa euroa. Rahoitusuutinen otettiin ilolla vastaan niin apteekkikentällä kuin sosiaali- ja terveysministeriössäkin (STM). Toiveena on, että kunnollinen rahoitus turvaa huolellisen selvitys- ja kehitystyön ja siten myös mahdollisimman fiksun muutoksen.
– Aiemmin työtä on tehty muiden tehtävien ohella, ja sitten tuli vielä koronapandemiakin. Rahoituksen turvin halutaan nyt tehdä huolelliset selvitykset ennen kuin ryhdytään tekemään uudistuksia tai säädösmuutoksia, sanoo STM:n erityisasiantuntija Elina Asola.
Asolan mukaan raha käytetään ensisijaisesti lääkehuollon nykytilan kattavaan kartoitukseen. Siten pitäisi löytyä myös keinot, joilla parhaiten päästään tiekartan mukaisiin tavoitteisiin ja saadaan aikaan hallittu muutos.
Tiekartan tavoitteita ovat muun muassa lääkehoidon rationaalisuuden edistäminen ja rahoituksen tasapainottaminen.
Lääkityslista etenee
Monilta osin selvitystyö on jo käynnissä. Esimerkiksi lääkeasioiden tiedonhallinnan kehittämiseksi työ on aloitettu jo hyvän aikaa sitten, mutta se oli alkuun hitaanpuoleista. Kevättalvella uutisoitiin, että esimerkiksi potilaiden lääkityskokonaisuuden hallintaan tarkoitetun kansallisen lääkityslistan kehitys oli yskinyt pahasti.
Nyt tässäkin on päästy eteenpäin.
– Lääkityslista on hyvässä vauhdissa. THL on pyytänyt kommentteja listan konseptiluonnokseen, kertoo STM:n erityisasiantuntija Noora Oinonen.
Fimea puolestaan tekee parhaillaan selvitystä lääketietovarannosta.
Palvelu ja hinnat syyniin
Lääkehuollon ohjauksen ja rahoituksen saralla on tehty esiselvitys muun muassa Pohjoismaiden lääketaksamalleista.
– Siitä nousi vielä paljon jatkoselvitettävää, Noora Oinonen sanoo.
Ylipäätään apteekkitoiminnasta ja lääkejakelusta tarvitaan Oinosen mukaan vielä useita selvityksiä ja erilaisia vaikutusten arviointeja.
Parhaillaan Kela ja Fimea selvittävät yhteishankkeessaan, miten lääkkeiden hintakilpailua voitaisiin lisätä. Samalla kartoitetaan apteekkien asiakkaiden näkemyksiä apteekkipalveluista väestökyselyllä. Aalto-yliopiston johtamassa hankkeessa puolestaan selvitetään, mikä lääkkeissä maksaa ja kuinka lääkkeiden hintaan voidaan vaikuttaa.
Kaikki on mahdollista
Kuluvana syksynä tiekartan toimeenpanotyön tueksi perustetaan seurantaryhmä, jossa on edustajia ministeriöistä sekä laitoksista, kuten Kelasta, Fimeasta ja THL:sta. Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen kutsui lääkealan toimijat alkusyksystä pyöreän pöydän ääreen keskustelemaan kehityksen suunnista.
Lääkeasioiden tiekartan yhteydessä on puhuttu kolmesta erilaisesta kehitysmallista: kokonaisuudistuksesta, nykyjärjestelmän kehittämisestä ja näiden välimaastoon asettuvasta keskitien uudistuksesta. Toistaiseksi kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia, ja mahdollista on myös, että toteutukseen valikoituva kehitysmalli on jotain ihan muuta.
– Mitään ei ole lukittu tai linjattu, vaan toimenpiteet valitaan selvitysten pohjalta, Elina Asola sanoo.
Lääkehaku on edistysaskel
Mitä apteekkitoimintaan tulee, kehittämiskohteita on tunnistettu muun muassa lääkeneuvonnassa ja saavutettavuudessa.
– Fimea on tehnyt haamuasiakastutkimuksen, jonka mukaan lääkeneuvonta ei etenkään itsehoitolääkkeiden kohdalla aina ole ihan niin kattavaa kuin toivottaisiin. Siksi täytyy pohtia, pitäisikö lääkeneuvonnan sisältöä määritellä nykyistä tarkemmin, Noora Oinonen sanoo.
Myös neuvonnan kohdentamista mietitään.
– Monilääkityllä potilaalla on erilaiset tarpeet kuin potilaalla, joka hakee vain yhtä lääkettä, Elina Asola huomauttaa.
Fimean vuonna 2019 toteuttamassa lääkebarometrissa myös apteekkien saavutettavuudesta löytyi puutteita. Tuolloin viidennes vastaajista kertoi olleensa toistuvasti tilanteessa, jossa olisi tarvinnut lääkettä, mutta apteekki on ollut kiinni.
Toisaalta viime vuosina on Oinosen ja Asolan mukaan otettu myös positiivisia kehitysaskeleita. Niistä erityismaininnan saa Apteekkariliiton alkukesästä lanseeraama Lääkehaku, josta niin lääkäri, potilas kuin apteekin henkilökuntakin näkevät apteekin varastotilanteen reaaliajassa.
– Tämä ehdottomasti tukee myös lääkeasioiden tiekartan tavoitteita, Oinonen sanoo.
Apteekkariliiton alkukesästä lanseeraama Lääkehaku tukee Oinosen ja Asolan mukaan myös lääkeasioiden tiekartan tavoitteita.
Suomessa Suomen mallilla
Viime vuosina Suomessa on ollut poliittista painetta lääkehuollon sääntelyn keventämiseen. Samaan aikaan esimerkiksi Virossa on palattu proviisoriomisteiseen apteekkijärjestelmään, kun 1990-luvulla tehdyt omistusrajoitusten purkamiset johtivat apteekkiomistuksen keskittymiseen tukkuliikkeille, mikä taas johti siihen, että toiminnan keskiössä olivat ihan muut seikat kuin asiakkaat.
Oinosen ja Asolan mukaan STM:ssä seurataan nyt tiiviisti, mitä muualla Euroopassa tapahtuu ja millaisia muutoksia eri maiden apteekkijärjestelmissä on tehty ja mitä niistä on seurannut. Tietoja hyödynnetään, mutta mitään mallia ei asiantuntijoiden mukaan voida tuoda sellaisenaan Suomeen.
– Täytyy katsoa tarkasti mikä on meidän nykytilanteemme ja mitkä ovat sen kehittämistarpeet ja tavoitteet. Sitten mietitään keinoja päästä näihin tavoitteisiin, Noora Oinonen sanoo.
– Eri maissa tehdyt ratkaisut täytyy myös suhteuttaa niiden terveydenhuoltojärjestelmään ja toimintatapoihin, Elina Asola lisää.
Samalla Suomessa tehtäviä uudistuksia halutaan pohtia myös siitä näkökulmasta, että ne toisivat apteekkijärjestelmää entistä tiiviimmäksi osaksi sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuutta.
Kiinnostava avaus
Apteekkariliitto toi kesäkuun lopulla esiin oman ehdotuksensa apteekkitalouden uudistamiseksi. Liiton ehdottamassa mallissa apteekkiveron peruste olisi lääkemyynnin myyntikate eikä lääkemyynnin liikevaihto kuten nykyisin. Lisäksi apteekkiveron kokonaismäärä puolitettaisiin ja lääketaksaa leikattaisiin vastaavasti. Malli laskisi kaikkien reseptilääkkeiden hintoja keskimäärin 4,3 prosenttia, kalleimpien lähes 9 prosenttia.
Elina Asola pitää mallia kiinnostavana keskustelunavauksena, joka kuitenkin vaatii lisäselvittelyä. Noora Oinonen puolestaan tunnistaa esityksessä jo aiemmin esillä olleen apteekkialan tahdon pienentää lääkkeiden myyntikatteen riippuvuutta valmisteiden tukkuhinnoista.
– Pitäisi selvittää, voisiko apteekin saama korvaus perustua muihin tekijöihin kuin valmisteen tukkumyyntihintaan. Ja millaisia ovat lääketaksan kannustinvaikutukset. Apteekkiveroa ja lääketaksaa täytyy tarkastella yhtäaikaisesti.
– Ylipäätään on varmistettava, että esitys vie kokonaisuutta oikeaan suuntaan ja edistää rationaalisen lääkehoidon toteutumista.
Kelloa ei käännetä taaksepäin
Lääkeasioiden tiekartta ulottu usean hallituskauden yli. Jo tällä hallituskaudella on tarkoitus tehdä kehitystyötä nykyisen lainsäädännön puitteissa. Monet tiekartan tavoitteista kuitenkin edellyttävät muutoksia lainsäädäntöön.
Tämä on tunnistettu muun muassa apteekkien verkkokaupassa. Kun verkkokaupan asiakasmäärät kasvoivat koronakeväänä voimakkaasti, huomattiin, että nykyinen lainsäädäntö hankaloittaa verkkoasiointia. Eniten yhteydenottoja tuli siitä, että asiakkaat eivät päässeet verkkokaupan kautta näkemään reseptikeskuksessa lääkemääräyksiään.
Kyseessä ei ole vain tekninen ongelma.
– Kun puhutaan siitä, kuka pääsee käsiksi tällaisiin tietoihin ja miten, lainsäädäntö on hyvin tarkkarajaista. Nykyinen lainsäädäntö ei tunnista verkkoapteekkia tässä mielessä, Noora Oinonen sanoo.
Siinä missä tämäntyyppiset kehitystarpeet tunnistettaneen yli puoluekantojen, lääkeasioiden tiekartassa on myös kehityskohteita, joissa poliittiset kannat jakautuvat, ja tavoitteet voivat potentiaalisesti muuttua hallitusten vaihtuessa. Miten tällöin turvataan kehitystyön jatkuvuus hallituskausien yli?
Sekä Asola että Oinonen pitävät suuntamuutosten riskiä pienenä.
– Monet kehityskohteet, kuten tiedonhallinnan kokonaisuus, ovat koko yhteiskuntaa hyödyttäviä ja niiden kehitys on tässä ajassa tarpeen. On vaikeaa nähdä, että kelloa haluttaisiin kääntää taaksepäin, Elina Asola sanoo.
Oinonen puolestaan uskoo, että kun tiekartta on kerran laadittu, kehitystyö etenee sen mukaan, oli hallituskokoonpano mikä hyvänsä.
– Siitä voidaan aina tarkistaa visio ja se, ovatko valitut toimenpiteet viemässä kohti tavoitetta.