Uuden lääkkeen käyttö ei motivoinut – Lääkityksen syyn ymmärtäminen auttaa sitoutumaan hoitoon
Apteekkityö, Uudistuva apteekki - 18.03.2025 at 08:40
Urheilullinen, iäkäs mies ei ymmärtänyt, miksi hänelle oli määrätty nesteenpoistolääke. Kun sairaudentunne puuttuu, motivoituminen uuden lääkkeen aloittamiseen voi olla vaikeaa.
77-vuotiasta miestä ihmetytti apteekkiin tullessa, miksi hänelle oli määrätty nesteenpoistolääke. Aktiivinen seniori ei kokenut olossaan mitään ongelmaa: turvotusta ei ollut, ja verenpaineetkin olivat viitearvoissa.
Myös verensokeriarvot olivat kohdillaan, vaikka mies oli omatoimisesti laskenut hänelle määrätyn metformiinilääkkeen annostusta. Hän koki, ettei aktiiviseen aikaan kesällä tarvinnut niin korkeaa annosta verensokerilääkettä.
Kunnostaan huolta pitävän miehen mielestä tablettien lukumäärä oli suoraan verrannollinen vanhuuteen. Hän ei ollut lainkaan motivoitunut uuden lääkityksen aloittamisesta ja pyysi apteekkikäynnin yhteydessä, että lääkitystä tarkasteltaisiin kokonaisuutena.
Hiljainen sairaus
Kävi ilmi, että mies oli tovi sitten käynyt lääkärin vastaanotolla vuositarkastuksessa. Käynnin yhteydessä hänelle oli tehty munuaisten toimintaa kuvaava virtsakoe. Laboratoriotuloksista selvisi, että hänellä oli krooninen munuaistauti.
Krooninen munuaistauti on yleinen ja hiljainen sairaus. Taudin hoidossa varhainen toteaminen on tärkeää. Haasteen tähän tuo se, että ihminen ei välttämättä edes tiedä sairastavansa, koska selviä oireita ei ole. Yleisimmät munuaistaudin riskitekijät ovat tyypin 2 diabetes tai korkea verenpaine.
Munuaisten toiminta myös heikentyy aina iän myötä. Lähes 80-vuotiaalla miehellä on käytännössä jäljellä enää yksi munuainen verrattuna 30-vuotiaisiin.
Pitkälle edennyt munuaissairaus voi aiheuttaa esimerkiksi päänsärkyä, väsymystä, pahoinvointia, ruokahaluttomuutta, ihon kutinaa, lihaskipua, verivirtsaisuutta ja käsien, jalkaterien sekä nilkkojen turvotusta.
Diagnoosista ja munuaistaudin riskeistä huolimatta nesteenpoistolääkkeen aloittaminen mietitytti miestä. Hän pelkäsi, että valmiste poistaa kehosta nimensä mukaisesti kaiken nesteen. Turvotus ei hänen mielestään ollut silmin nähtävissä ja sporttisen miehen jalat olivat muutenkin hoikat.
Ymmärrys lisää motivaatiota
Koska mies oli haluton aloittamaan nesteenpoistolääkkeen käytön, farmaseutti otti yhteyttä lääkäriin. Kroonisen munuaistaudin hoitoon on tarjolla muitakin hoitovaihtoehtoja, esimerkiksi empagliflotsiini-niminen hieman uudempi lääkeaine.
Kyseessä on niin sanottu SGLT2:n estäjä. Sitä käytetään yleisesti tyypin 2 diabeteksen ja sydämen vajaatoiminnan hoidossa, mutta se myös hidastaa munuaistaudin etenemistä henkilöillä, joilla ei ole tyypin 2 diabetesta.
Kävi ilmi, että lääkäri oli itse asiassa ensimmäisenä hoitovaihtoehtona ehdottanut miehelle juurikin empagliflotsiini-lääkitystä metformiinin tilalle. Lääkkeen hieman korkeampi hinta oli kuitenkin arveluttanut miestä ja tästä syystä vastaanotolla oli aiemmin päädytty jatkamaan metformiinin käyttöä ja lisäämään lääkepakkiin suhteellisen edullinen nesteenpoistolääke.
Kun miehelle kerrottiin empagliflotsiinin eduista, paremmasta tehosta ja vähemmistä haittavaikutuksista, sekä korostettiin, että lääke hoitaa munuaisten ohella myös koholla olevia sokeriarvoja, hän motivoitui uuden hieman kalliimman lääkkeen käyttöön.
Metformiinilääkitys lopetettiin ja nesteenpoistolääkkeen sijaan lääkäri määräsi uudeksi lääkkeeksi empagliflotsiinin.
Yksi yleisimmistä syistä jättää käyttämättä lääkärin määräämä lääke on se, että ei ymmärretä sen käyttötarkoitusta. Jos ei tiedä miksi pitää aloittaa uusi lääke ja mihin vaivaan se on määrätty, motivaatio lääkityksen aloittamiseen voi olla heikko. Kynnystä luonnollisesti nostaa myös, jos kyseessä on hieman kalliimpi lääke.
Kirjoittaja on LHKA-erityispätevyyden suorittanut erikoisproviisori Lapuan keskusapteekista. Kirjoitus kertoo todellisesta lääkehoidon arviointitilanteesta apteekissa. Moniammatillisessa lääkehoidon arvioinnissa (LHA, LHKA) ratkotaan erilaisia lääkehoitoon ja lääkityksen kokonaisuuteen liittyviä ongelmia. Aloitteen arviointiin voi tehdä potilas itse, omainen, hoitaja, lääkäri tai farmasian ammattilainen. Arvioinnin tekee aina erikoiskoulutettu farmasian ammattilainen. Päätökset mahdollisista lääkitysmuutoksista tekee lääkäri.